Koulujärjestelmä kasvattaa lapsista robotteja
Edistääkö nykykoulu todella lasten henkistä kasvua, aktiivisuutta ja itsenäisyyttä? Näin kysyy Anja Grönstrand aiheellisesti Satakunnan Kansassa 22.9. olevassa mielipidekirjoituksessa "Koulu voisi olla lapsille nykyistä parempi paikka"
Ja surullinen totuus on, että ei edistä.
Niinhän se on, että nykyinen peruskoulujärjestelmä on tasapäistävä ja kun oikein tarkkaan ajattelee niin peruskoulu kasvattaa lapsia vain joksikin "roboteiksi" ja sellaisiksi joiden sitten tarvitsee palvoa nykyisen kaltaisia kyseenalaisesti toimivia politiikkoja jotka maatamme "johtavat" ja sen asioita "hoitavat" ilman kansalaisten omaa päätösvaltaa omiin asioihinsa. Huom. äänikynnystä ollaan aikeissa nostaa...
"Miksi niin usein muutaman ensimmäisen vuoden jälkeen lapsista katoaa oppimisen ilo ja lapsesta tulee uppiniskainen koulunkävijä", kysyy Grönstrand ja jatkaa kirjoitustaan: "No, voihan olla että toisinaan lapsen niskaan kaadetaan liian paljon kokeita, testeja, mittauksia arvioita..."
Kuulostaa robotin "kasvatukselta"...
Ja kylmää tosiasiaa Grönstrand kirjoittaa liikuntatunneista: "Liikuntatunnit ovat kaukana liikunnan ilosta -taas mitataan, otetaan aikaa, taulukoidaan. Jos kyljestä pistää , ei voi lopettaa, kun voi saada huonon numeron"
Eli taas tehokasta "robottia" ollaan muodostamassa...Sitten ihmetellään kun ihmiset ovat masentuneita töissä ja kun masennus on Suomen kansantauti...
Numeroarvostelun sijaan Grönstrand ehdottaa arviointikeskustelua suullisella palautteella tai kirjallisilla arvioilla ja sitä, että lapsi olisi itse mukana arvioimassa osaamistaan.
Grönstrand kysyy "Voisiko koulu olla nykyistä lämpimämpi paikka? Voisiko koulussa oikeasti viihtyä? Voisimmeko jo pikkuhiljaa kyseenalaistaa koulujen arvomaailmaa.
Voisiko 2000-luvun koulu saatella lapset itsenäiseen työskentelyyn, hakemaan itse tietoa ja muodostamaan vastaukset itse? Voisiko koulu toimia todellisen vuorovaikutusken kenttänä niin, että lapset oppisivat kriittistä ajattelua ja vuorovaikutustaitoja. Koska opettaja voisi siirtyä "taka-alalle" työnjohtajaksi, joka valvoo ja ohjaa oppimista tarvittaessa"
Erittäin hyviä ja olennaisia kysymyksiä. Ja vastaus on, että olisi voinut ja olisi pitänyt tehdä niin jo kauan sitten.
Anna-Leena
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Voisiko 2000-luvun koulu saatella lapset itsenäiseen työskentelyyn, hakemaan itse tietoa ja muodostamaan vastaukset itse?
Haluaisin väittää ainakin sen verran tässä kohti vastaan, että en pidä oikeana suuntauksena sitä että lapsen tulisi itsenäisesti tietoja hakien etsiä aakkoset ja "muodostaa yhteen- ja vähennyslaskujen vastaukset itse.
Joku tolkku vouhotuksellakin.
Vuorovaikutustaitojen pohja luodaan kyllä jo paljon varhemmin kuin 6-7 vuotiaana, ilmeisesti n. 4-vuotiaana? Totta kai koulun tulisi edelleenkehittää lapsissa myös vuorovaikutustaitoja, mutta järkevästi eriyttäen.
Lasten pitäisi oppia ymmärtämään, että on olemassa tilanteita, jossa istutaan hiljaa ja keskitytään kuuntelemaan ja toisia tilanteita, jossa kysellään, etsitään ja vaaditaan vastauksia, ja testataan opetettuja asioita käytännössä. Siis kaikkea tätä.
Jos ihminen on luonut koneet ja erityisesti robotin omaksi kuvakseen, niin sitten robottikin varmaan tulevaisuudessa osaa kaiken tuon? (tämä oli heppoinen heitto, myönnän :D )
Käsittääkseni pedagogiikassa on jotain ihan järkeviäkin juttuja - ja ei kai opetusministeriössäkään nyt sentään istu joku "doctor evil" joka haluaa muuttaa kaikki Suomen lapset roboteiksi?
Tämä vaan sillä kun olen nähnyt melko eläväisen inhimillisiäkin koululaisia - jos he ovatkin oikeasti robotteja niin heidän suunnittelijansa on todella huipputekijä...
(Anteeksi jos meni liian kovasti sarkasmin puolelle - toki koulujärjestelmässä on paljon korjattavaa, mutta överi on överi, meni se sitten laidan yli kummalta puolelta hyvänsä, eikö niin, Annaleena?)
Olisiko syy sittenkin jossain muualla? Kumma kyllä, vaikka Suomessa aloitetaan koulu vuotta myöhemmin, kuin keskimäärin Euroopassa, niin tutkimusten mukaan suomalaiset lapset lopettavat leikkimisen paria vuotta aiemmin kuin eurooppalaiset ikätoverinsa. Suomen koululaitos ei todellakaan ole autoritäärisempi, kuin esim. Italian, Ranskan, Englannin tai Saksan vastaavat, joita jonkin verran tunnen nyttemmin ja, joista osaa olen itsekin käynyt.
Lapsipsykologia ei todellakaan tue ajatusta siitä, että lapsen maailma tulisi luoda sellaiseksi, jossa kaikki asetetaan kyseenalaistettavaksi ja lapsen on siinä sitten luovittava informaatiovyöryssä parhaansa mukaan, tai "työn ohjaaja opettajan valvoessa taka-alalla". Kyllä siihen tarjoutuu mahdollisuus, aivan oikein, nuoruuden vuosina, luokiossa ja viimeistään yliopistossa, jos sellaiseen on pyrkyä.
Ei pienten koululaisten kuulukaan, psykologien mukaan, olla niin itsenäisiä, että he muodostaisivat vastaukset itse. He ovat vasta opettelemassa perustietoja, jota nykymaailmassa riittää prosessoitavaksi melko hurja määrä.
Eihän edes ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelija omaa itsellään suurta tietomäärää ja metodiikan ymmärryksen kykyä. Perusasioista lähdetään liikkeelle vielä silläkin tasolla.
Antakaa lapsille lapsuus!
Ratkaiseva ero on siinä, että koulujärjestelmän tehtävä on muokata oppilaista hyödyllistä materiaalia järjestelmälle itselleen ja sen edunvalvojille, kun taas yksilökeskeisesti tarkasteltuna koulun ja koulutuksen tehtävä on opettaa oppilaalle sellaisia kykyjä, joista on oppilaalle hyötyä.
"Grönstrand ehdottaa arviointikeskustelua suullisella palautteella tai kirjallisilla arvioilla ja sitä, että lapsi olisi itse mukana arvioimassa osaamistaan."
Tämä on järkyttävä aivopieru. Tämän idean taustalla voi olla ainoastaan lapsen suojeleminen tiedolta -- kyky arvioida osaamista on seuraus osaamisesta. Samalla osaamisen standardit pyritään korvaamaan 'vuorovaikutustaidoilla', joka käytännössä tarkoittaa järjen ja tiedon korvaamista kyvyllä tuottaa hyvää mieltä.
Faktat tuntuvat kyllä osoittavan täysin päinvastaista kuin tämän meillä vallitsevan DDRläisen pedagogiikan viralliset totuudet.
Käytännössähän oppilaiden pahoinvointi on kasvanut samaa vauhtia kuin rimaa eri oppiaineissa on laskettu. Vastaavasti oppilaiden viihtyvyys näyttää olevan korkeinta maissa, joissa koulujärjestelmä on autoritaarinen ja kunnon pänttäys on vielä arvossaan.
Näitä faktoja yritetään tietysti hälventtää kehumalla PISA-tuloksia, jotka eivät kuitenkaan testaa "kovien aineiden" osaamista vaan lähinnä lukutaitoa. Käytännön kokemusten mukaan esim. matematiikan osaaminen on romahtanut parissa kymennessä vuodessa ja korkeakouluissa joudutaankin yleensä ensin opettamaan uusille opiskelijoille vanha lukion oppimäärä ensimmäisen syksyn aikana.
Voikin epäillä sitä, että PISA-tulokset kuvaavatkin ennemmin sitä, että useimmissa muissa maissa äidinkielen lukemaan opettelu ja oikein kirjoitus perustuu pitkälti ulkoa oppimiseen.
Väittäisinkin, että lasten huono kouluviihtyvyys ja häiriökäyttäytyminen johtuu useimmiten siitä, ettei koulunkäynti vaadi heiltä mitään - fiksuimmat pystyvät omaksumaan yhden oppitunnin sisällön alle viidessä minuutissa ja tavallisetkin oppilaat vajaassa vartissa. Jos kokeista saa vajaan tunnin lukemisella - tai jopa ilman lukemista - kiitettävän, niin paljonko tunneilla istuminen motivoi?
Kyllä ne ovat vanhemmat, jotka kasvattavat robotteja. Koulujärjestelmä on myönteinen tuki tässä kasvatustavoitteessa.
Suoritus- ja saavutuspainotteinen elämäntapa saa vanhemmat korostamaan saavutusarvoja. Jos lapsesta tulee aikuisena rahantekokone ovat vanhemmat onnistuneet ja voivat olla ylpeitä saavutuksestaan. Kuinka tärkeää onkaan että lapsi oppii jo n vuotiaana lukemaan!
#3: Oppilaille hyödyllisistä kyvyistä voidaan varmaankin riidellä vaikka hamaan maailmanloppuun saakka.
Aika tärkeä olisi kuintekin tunnustaa se, että suurin osa kasvavista lapsista joutuu aikuistuttuaan pakertamaan 40-50 vuotta enemmän tai vähemmän kiinnostavissa töissä elantonsa hankkiakseen. Siksi yksi (perus)koulun tärkeimmistä tehtävistä olisi antaa oppilaille valmiudet hankkia omia kykyjään vastaava ammatti. Tällöin opetuksen ydin sisältönä ei voi olla laulu ja leikki vaan totinen pakertaminen tylsien aineiden parissa.
#6. "kykyjään vastaava ammatti"
Tämän perinteisen mallin mukaan lasten tärkein tehtävä on taata eläke vanhemmilleen.
#5: Mitä pahaa siinä on, jos lapsesta tulee aikuisena rahantekokone?
Minä ainakin uskon olevani paljon onnellisempi työskennellessäni vaativassa ja rahakkaassa ammatissa kuin jos olisin joku siwan kassa, joka haaveilee, että saisi runokokoelmansa joskus julkaistuksi tai että levy-yhtiö löytäisi joskus meidän kellaribändin.
Maailma on vain sellainen, etteivät kaikki voi olla haihattelevia taivaanrannanmaalareita vaan joidenkin on edelleen tehtävä niitä tuottavia töitä ja pidettävä veroillaan yhteiskunta pystyssä. Ilmeisesti pitkään jatkunut hyvinvoinnin kausi on saanut tämän faktan jotenkin hämärtymään useimmilta.
Kiitos kommenteista.
8 kse
Siinäpä se onkin, toisille on tärkeämpää raha ja materiaaliset arvot ja toisille taas toisenlaiset ei materiaaliset arvot.
Koulutuksen pitäisi ottaa juuri yksilölliset ominaisuudet huomioon.
Ja sanottakoon tässä yhteydessä että blogissani mainitsema ko. mielipiteen kirjoittaja Anja Grönstrand on yrittäjä.
#7: Useimmat taitavat olla tyytyväisimpiä silloin kun työ sopivan vaativaa - liian helppo työ turhauttaa ja liian vaativa taas aiheuttaa loppuunpalamisen.
Sinänsä jotenkin hassu ajatus, etteivät lapset ja nuoret muka itse haluaisi vaativiin ja rahakkaisiin hommiin vaan että vanhempien pitäisi heidät sellaiseen houkutella, maanitella ja painostaa.
Suurin osa tuttavistani on suorittanut korkeakoulututkinnon ja valtaosa heistä on varsin rahakkaissa tehtävissä - en tiedä, että yhtä poikkeusta lukuunottamatta yhtäkään heistä olisi kotoa mitenkään painostettu hankkimaan tietty koulutus vaan kaikki ovat opiskelleet aivan omasta halusta ja mielenkiinnosta (sillä poikkeustapauksella ei pää sitten kestänytkään).
Kyllä lapset ja nuoret voivat olla hyvinkin älyllisesti uteliaita ja halukkaitta oppimaan vaikeitakin asioita. Nykyinen koululaitos ei vain halua näitä luontaisia taipumuksia tukea ja seuraukset näkyvät viihtyvyydessä - tai siis sen puutteessa.
#6: Ei meidän tarvitse riidellä, koska olen samaa mieltä. Oppilaalle tarpeelliset kyvyt ovat perinteisesti ajatellen pakertamista tylsien aineiden parissa. Oleellinen kysymys on kuitenkin se, miksi nämä tylsät aineet ovat tylsiä ja miksi niiden parissa pakerretaan?
Luonnostaan lähes jokainen lapsi on utelias ja tavattoman innostunut oppimaan ja kokeilemaan ja ymmärtämään asioita. Koulun tehtävä on tukea tätä, mutta koulujärjestelmän vaikutus ja mahdollisesti jopa tehtävä on päinvastainen. Tämä johtuu täsmälleen siitä, että (sosialistisessa) koulujärjestelmässä ei ole tilaa lapsen motivoimiselle hänen omien intressien ja hän oman hyötynäkökulmansa kautta, vaan enintäänkin motivoimiselle sen kautta, että noudattamalla määrättyä rutiinia välttyy rangaistukselta. Paitsi niissä tapauksissa, joissa motivointi on irrationaalista palkitsemista: annetaan karkkia (tai vastaavaa) siitä hyvästä, että oppilas on tehnyt tehtävänsä.
Tärkein syy sille, miksi opetuksesta tulee tylsää on se pedagogiikka, jossa lapsi hukutetaan kontekstittomaan knoppitietojen suohon: Jaakobin pojat olivat Joosef ja Maria, Pohjanmaan joet Kymi, Tornio, Aura ja Päätalo ja niin edelleen. Lapsi voi "oppia", että atomimalli voidaan piirtää samannäköiseksi kuin aurinkokuntamalli, mutta hierarkkisen tiedonmuodostusmekanismin (tai sen puutteen) takia kumpikin "tieto" menee täysin harakoille. Mihin peruskoululainen tarvitsee atomimallia? Mihin 1. luokkalainen tarvitsee aurinkokuntamallia? Mihin tietoon he kykenevät nämä mallit integroimaan?
Vastaus on: ei mihinkään. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ekaluokkalaisilla on kymmeniä malleja maan, kuun ja auringon suhteelle. Siellä on dualistisia malleja, joissa maa on yhtäaikaa lättänä (kuten heidän kokemuspiirinsä kertoo) ja sen lisäksi on olemassa se toinen maapallo, joka on pallo, kuten koulussa opetetaan. Joku oppilaista oli integroinut tiedon maa on pallo omaan käsitysmaailmaansa siten, että hänen mukaansa me elämme pallon muotoisen kuoren *sisäpinnalla*.
Lapset ovat yksilöllisiä oppijoita ja sen vuoksi kouluun pitäisikin saada lisää valinnaisuutta. Tasokurssit muutamiin vaativampiin aineisiin ja muutama valinnainen kurssi jolla voisi muuttaa painopistettä teoriasta käytäntöön tai päinvastoin. Koululiikuntaa pitäisi miettiä uudestaan.
Hei kirjoitat tärkeästä aiheesta,
Anja Gönstrandin kysymät asiat ovat olleet jo pitkään käytössä ja tuottavat hyviä oppimistuloksia.Paljon on kyse opettajakunnan tiedoista,rehtorista sekä koko koulun henkilöstön yhteistyöhengestä.
Tähän kaikeen tarvitaan lisäksi aktiivisia vanhempia jotka ovat kiinnostuneita lastensa oppimisesta ja osallistuvat koulun toimintaan.
Tätä kaikkea todella tehdään täyttä päätä.Rohkeasti kaikki yhteistyöhön ja vilpittömästi kiinnostumaan lasten koulun käynnistä ja oppimisesta.
Vanhempien aktiivisuus lisää lasten motivaatiota oppimiseen ja lisää todella lasten itsetuntoa huomatessaan että hänestä ollaan kiinnostuneita ja välitetään.
t.kolmen lapsen äiti
11 Silurus
Koko kommenttisi oli hyvä mutta lainaan tähän "parhaan" kohdan:
"Tärkein syy sille, miksi opetuksesta tulee tylsää on se pedagogiikka, jossa lapsi hukutetaan kontekstittomaan knoppitietojen suohon: Jaakobin pojat olivat Joosef ja Maria, Pohjanmaan joet Kymi, Tornio, Aura ja Päätalo ja niin edelleen. Lapsi voi ”oppia”, että atomimalli voidaan piirtää samannäköiseksi kuin aurinkokuntamalli, mutta hierarkkisen tiedonmuodostusmekanismin (tai sen puutteen) takia kumpikin ”tieto” menee täysin harakoille. Mihin peruskoululainen tarvitsee atomimallia? Mihin 1. luokkalainen tarvitsee aurinkokuntamallia? Mihin tietoon he kykenevät nämä mallit integroimaan?"
Juuri näin, hyviä kysymyksiä...
12 Johan
Samaa mieltä...."jolla painopistettä voisi muuttaa teoriasta käytäntöön tai päinvastoin."
#12: Erittäin hyviä ideoita. Valitettavasti vain ne kaikki ovat täysin virallisen totuuden vastaisia - Suomessa vallitsevan DDRläisen pedagogiikan mukaan lapset ovat kouluun tullessaan pelkkiä (identtisiä) tyhjiä tauluja. Niin kauan kun pidetään härkäpäisesti kiinni "kaikki oppii kaiken" -periaatteesta, mitään todellista kehitystä ei pääse tapahtumaan.
Annaleena. Kirjoitin vähän vastaavasta asiasta http://mirkan.blogit.uusisuomi.fi/2009/09/04/nyt-on-perusopetuksen-kehittamisen-aika/
Kiitos Mirka linkistä. Juu luin sen silloin ja luin sen nyt uudestaan. Nimenomaan sitä lapsen tunnekehitystäkin olisi otettava enemmän huomioon.
Koulussa on parannettavaa pisoista huolimatta ja ehkä vähän senkin vuoksi.
Mutta tuota tasapäistämistä tarjotaan jokaiseen koulua kritisoivaan kirjoitukseen.
Kun katson nuoria, nuoria aikuisia ja itseänikin, ei kovin tasapäistetyltä porukalta näytä. Kirjava on joukko. Olen kohta viiskymppinen ja peruskoulun kasvatti, joukko-opitkaan eivät vammaa sieluun jättäneet, vaikka jo silloin kummalisilta tuntuivat.
Ja pedagogiikalla tai ilman, opettajan persoonalla on se suurin vaikutus koulun ilmapiiriin ja oppilaiden koulussa viihtymiseen. Kodin vaikutusta unohtamatta. Viihdyttäjiä ei tosin koulussa tarvita. Joku opettaja saa sen tylsistyneenkin oppilaan innostumaan ja yrittämään parhaansa.
Ei köulujärjestelmä, vaan kapitalismi kasvatta lapsia ja aikuisia päin mäntyä. Ei koulu luo tajuntaamme vaan kapitalsimi jonka sisällä koulu toimii.
Porvari on hyvä tieteellinen koe epäonnistuneesta Ihmisestä. Hänessä ilmentyy vieraantuneisuus, kyky hyväksyä vääryys, emootio ja empatia amputaatio jne. siis kaikea mahdollista negatiivista on tarjolla. Jopa hänen kykynsä tiedostaa todellisuutta oiken on hyvin rajoittunutta, jot hän ei ole saanut opiskella tutkijan tasolle ja silloinkin, on yksilön oma osuuus hyvin merkittävä.
Individalistinen Ihminen on epäonnistuntu, katsotaan häntä sitten jumallaisesta tai eläimellistä näkökulmasta. Historiallinen totuus on, että meidän on lopulta tullut aika siirtyä luonnonhistoriasta oikeaan historiaan. Luomaan uutta Ihmistä ja uutta yhteiskuntaa. Sosialistinen todellisuus on tukemme ja turvamme tämän kauhunäytelmän jälkeen.
Nurkkiin kuseva suomalainen on hävitettävä ja tilalle nostettava moderni sivistynyt suomalainen.
"Nurkkiin kuseva suomalainen on hävitettävä ja tilalle nostettava moderni sivistynyt suomalainen. "
Neuvostoliitossahan onnistuttiin hävittämään mm. työtätekevät "kulakit", tilalle nostettiin moderni kommunistinen paskasakki. Tulokset ovat kaikkien nähtävillä.
Olet väärässä, lähdeaineistosi on sinut pettänyt jo monasti. Voisit joskun lukea asiasta hieman tarkemmin, etkä keksiä jorinaa.
Olet sitä mieltä, että nurkkiin kuseva porvari on OK, ole vaan, minä en ole. Minua inhottaa paskaiset talot, niiden kusiset kivijalat ja jalkakäytävät, kusiset puistot nekin muutamat paskotut penkit, joita porvariyhteiskunnalla on varaa meille laittaa. Penkkipuute, siinä se...
Toiset opettajat olivat innostavia, kannustivat kysymään ja ottamaan asioista selvää. Toiset opettajat pitivät oppilaan esittämiä, aiheeseen liittyviä kysymyksiä tuntien häirintänä ja räpsäyttivät siitä jälki-istuntoa.
Arvatkaa, kumpien opettamat aineet kiinnostivat!
Koulun suurin puute oli mielestäni se, ettei opetettavia asioita kyennyt liittämään toisiinsa ja/tai jo opittuihin asioihin.
Kuitenkin maantieteellinen asema määrää valtion harjoittaman politiikan, sen elinkeinot, jopa kielen sisältämät sanat (Pohjoismaissa lukuisat erilaista lunta kuvaavat sanat, aavikoilla erilaista hiekkaa kuvaavat sanat jne) jne. Nämä määräävät uskonnon. Uskonto vaikuttaa harjoitettuun politiikkaan, moraaliin, kieleen jne Kieli vaikuttaa ajatteluun. Ajattelu asioiden kehittymiseen, harjoitettuun politiikkaan, elinkeinoihin jne
Koulusta ei saanut sitä käsitystä, että asioilla on syy-seuraussuhteet ja/tai että asiat ovat kytköksissä toisiinsa.
Jos joku onneton keksi sen ihan itse, jälki-istuntoa tiedossa...
21 Riikka Söyring
Kirjoitat:
"Koulun suurin puute oli mielestäni se, ettei opetettavia asioita kyennyt liittämään toisiinsa ja/tai jo opittuihin asioihin."
"Uskonto vaikuttaa harjoitettuun politiikkaan, moraaliin, kieleen jne Kieli vaikuttaa ajatteluun. Ajattelu asioiden kehittymiseen, harjoitettuun politiikkaan, elinkeinoihin jne
Koulusta ei saanut sitä käsitystä, että asioilla on syy-seuraussuhteet ja/tai että asiat ovat kytköksissä toisiinsa.
Jos joku onneton keksi sen ihan itse, jälki-istuntoa tiedossa…"
Nimeenomaan näin, nippeli nappeli tietoa ulkoa opeteltavaksi mutta tietoja niin kuin sanoit ei käsitelty miten tiedot/asiat esim. liittyivät toisiinsa.
eli vain "robotin" ohjelmointia lähinnä... ja jos robotin ohjelmointi ei oikein onnistunut niin....
22. No hyvä, alatte pääseen jyvälle. Jos kansalle opetetaan päättelytietoa niin sehän alkaa päättelleen. Arvatkaapas miten sitten käy? Pitäsiskö siitten päätellä väärin vai oikein?
Miten päättelisitte lisä-arvon riiston ja siitä johtaisitte toimintamallin riiston lopettamiseksi?
23 Hannu
Kiitos kommentista, mutta mä en aina oikein ymmärrä sun kommenttejasi...
Siinä olen samaa mieltä ettei irrallista "knoppitietoa" tarvitsisi pänttäyttää lapsille koulussa yhtään enempää kuin täysin välttämätöntä. Toiminnallisuutta ja arkisien taitojen oppimista koulussa on edelleen hyvin vähän, samoin vuorovaikutustaitojen kehittämiseen rohkaisemista.
Asiaa pitäisi lähestyä kuitenkin lapsen kehitysvaiheiden näkökulmasta, mutta on selvää että yli 9-vuotiaita ei pitäsi opettaa samalla metodilla kuin nuorempia.
http://jkk.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/9-11vuotias.php?dir=/lapsi_ka...
24. No tuossa luki, että pitää opettaa lapsia tietoisesti päätteleen, mutta siihen ei vallanpitäjä suostu, koska he alkavat päätteleen. Tämä oppi edellyttää kouluista täysin puuttuvaa materialistista filosofia oppia ja tieteellisen tiedon rakenteen opettelemista.
Päättelevä Ihminen, on vallanpitäjän kauhistus ja koulu on vallanpitäjän laitos pitää tiettyä hegemoniaa yllä, eikä siihen kuulu kansan tieteellisen ajattelun/sivistyksen nosto.
Hannu Rainesto,
ja tietty muutkin: http://riikkasoyring.blogit.uusisuomi.fi/2008/12/17/sanasokea/
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 27 kommenttia